Vuoden 2024 parhaat bisneskirjat

Tämän vuoden kaikki parhaat bisneskirjat kertovat kasvusta.

Ne ovat toisin sanoen kaikki kirjoja, joiden voisi kuvitella herättävän Suomessa kovaa kiinnostusta.

Suomen talous ei ole kasvanut 16 vuoteen. Helsingin pörssistä on tullut Euroopan hylkiö. Myös yrityksiä ja yrittämistä koskevat luvut ovat synkkiä. Vain harva ryhtyy Suomessa yrittäjäksi, ja vielä harvempi tavoittelee tosissaan kasvua, saati sitten korkeaa sellaista. Edes suuryritykset eivät enää toimi tässä esikuvana. Enää vain 10% niistäkään aikoo laajentaa ja kehittää toimintaansa.

Kasvusta ei kuitenkaan lueta, eikä siitä edes puhuta kovin paljon. Sen sijaan meillä keskitytään siihen, mihin kaikissa niissä maissa ja yrityksissä, jotka ovat menossa kohti selvitystilaa keskitytään. Näköalattomat kirjanpitäjät laativat leikkauslistoja.

Jonkinlainen oire tästä on myös se, että Suomen myydyin bisneskirja ei kerro kasvusta, vaan kaverista, joka pelastaa täpärästi konkurssilta kaivoksen, telakan ja tavaratalon.

Älkää ymmärtäkö väärin, minulla ei ole mitään Ratian ja Saukkomaan Pelastajaa vastaan. Se on masentavasta aiheestaan huolimatta ansiokasta suomalaista taloushistoriaa ja sujuvaa kerrontaa.

Olen kuitenkin tietoisesti halunnut nostaa sen ohi listalle kirjoja, jotka vahvistavat toisenlaista tapaa ajatella. Kirjoja, joissa luotetaan vahvan tahdon, selkeän näkemyksen ja ripeän toimeenpanokyvyn voimaan.

1. Tae Kim: The Nvidia Way: Jensen Huang and the Making of a Tech Giant

Vuoden 2024 paras, inspiroivin ja Suomen näkökulmasta myös masentavin kirja, on tämä tuore teos Nvidiasta.

Nvidia on onnistunut siinä, missä Suomen parhaatkin yritykset ovat viime vuosina epäonnistuneet. Se on luonut oman, järjettömän arvokkaan kategoriansa, jota se nyt dominoi.

Alku ei ollut lupaava. Taiwanilaisten maahanmuuttajien sähköinsinööripoika, Jensen Huang perusti yhtiön yli 30 vuotta sitten. Tarkoitus oli tehdä grafiikkasuorittimia, jotka tekisivät videopelien pelaamisesta vaikuttavampaa.

Kilpailu oli kovaa, ja sijoittajia, asiakkaita, ja kannattavaa kasvua oli vaikea saada. Huang oli kuitenkin sinnikäs, määrätietoinen ja rohkea. Hän päihitti ensin yksi kerralla kilpailijansa ja koko ajan häntä ajoi visio jostain suuremmasta.

Huang ennakoi koneoppimisen kasvun. Hän alkoi tiimeineen etsiä keinoa siihen, miten grafiikkasuorittimia pystyisi käyttämään grafiikan renderöinnin lisäksi perinteiseen laskentaan. Ajatus on hullu, sijoittajat totesivat, ja monet heistä perääntyivät. Tuo on mahdotonta sanoi kuoro Intelin, ADM:n ja muiden kilpailijoiden insinöörejä. Asiakkaitakaan ei löytynyt paitsi puoliväkisin, kun Nvidia antoi ensimmäiset versionsa uusista tuotteista huippuyliopistojen tutkijoiden ja tekoälylaboratorioiden käyttöön.

Sitten alkoi tekoälyn kilpavarustelu, sille mitä Nvidia ja vain Nvidia osasi tehdä syntyi valtava kysyntä, ja loppu on historiaa. Viimeisen 5 vuoden aikana Nvidian markkina-arvo on noussut 2822,92%. Se on nyt arvokkaampi yhtiö kuin Google tai Amazon. Arvokkaampi kuin kaikki Pohjoismaisissa pörsseissä listatut yhtiöt yhteensä.

Miksi tämä on sitten Suomen kannalta niin masentavaa? Matkan varrella Nvidia on hankkinut osaamista Suomesta, ostanut yrityksiä, palkannut tiimejä, hyödyntänyt innovaatioita, jotka on keksitty täällä, mutta joihin ei täältä löytynyt uskallusta, eikä rahoitusta. Nvidia on juuri sellainen yhtiö, joka olisi voinut syntyä tänne.

Itse kirja kertoo tämän tarinan kaunistelematta, liikoja mytologisoimatta. Tapahtumat ja Jensenin tahdonvoima vie mukanaan.

2) Elliot Parker: The Illusion of Innovation. Escape “Efficiency” and Unleash Radical Progress.

Jos Nvidia Way kertoo kasvusta, josta Suomessa ei uskalleta edes unelmoida, niin Elliot Parkerin The Illusion of Innovation kuvaa sitä todellisuutta, joka täällä vallitsee.

”Suomi on kansainvälisten selvitysten perusteella innovatiivinen maa”, todetaan Sitran ansiokkaassa Suomen talouden haaste numeroiden valossa -raportissa. ”Mutta tutkimus- ja kehitystyö ei johda uuteen liiketoimintaan.”

Ongelma on se, että meiltä puuttuu rohkeutta investoida nopeasti kasvaville aloille ja ottaa riittävästi riskiä. Olemme liian hitaita, liian varovaisia, odotamme liian pitkään.

Teemme juuri sitä, mistä Parkerin kirjassa varoitetaan. Puhumme kyllä innovaatioista juhlapuheissa, nostamme sen ehkä myös yhdeksi yrityksemme arvoksi, mutta emme ole tosissamme luomassa uutta, sellaista joka mullistaa markkinan.

Elliot kuvaa ongelman tavalla joka kolahtaa. Ja tarjoaa lisäksi lääkkeitä, jotka toimivat, jos niihin rohkenee tarttua.

3) Ilya Strebulaev & Alex Dang: The Venture Mindset. How to Make Smarter Bets and Achieve Extraordinary Growth.

Rohkeuden puute on aina viime kädessä omistajien syy. Omistajat määrittelevät sen, miten korkealle rima asetetaan. He myös määrittelevät sen, miten paljon perse kestää riskiä. Yleensä vastaus on, että ei kovin paljon.

Rohkeutta puuttuu suomalaisilta perheyhtiöiltä, jotka kehuskelevat sillä, että heille kvartaali on 25 vuotta. Tämä on totta, mutta samalla syy, miksi ne jäävät niin pahasti jalkoihin. Rohkeutta puuttuu myös valtionyhtiöiltä, jotka joutuvat elämään omistajan kanssa, johon verrattuna taloyhtiön hallitus vaikuttaa rationaaliselta päätöksentekijältä. Pörssiyhtiöt taas eivät uskalla asettaa oikeasti kunnianhimoisia kasvutavoitteita, kun omistajat rankaisevat niin rajusti, jos niitä ei saavutetakaan. On vain yksi omistajaryhmä, joka todella janoaa kasvua, ja sen muodostavat pääomasijoittajat.

The Venture Mindset on kirja, joka avaa hienosti pääomasijoittajan sielunmaisemaa. Se on myös kirja, josta kaikentyyppisissä yrityksissä, myös kunnissa ja valtion virastoissa olisi paljon opittavaa.

Kirjoittajat tietävät mistä he puhuvat. Ilya Strebulaev on Stanfordin rahoituksen professori, joka on toteuttanut laajimman pääomasijoittajien toimintaa käsittelevän tutkimuksen. Alex Deng on puolestaan työskennellyt McKinseyllä partnerina ja Amazonilla tekoälyjohtajana.

Kirjassa puhutaan fiksusti riskistä. Ei kannata analysoida asioita puhki, sillä suunnitelmilla ei ole tapana toteutua. Suunnitelman sijaan kannattaa panostaa ihmisiin, jotka uskaltavat myöntää virheensä ja muuttavat ketterästi suuntaa. Aivan kuten pääomasijoittajan kannattaa sijoittaa moniin eri yhtiöihin, yrityksen sisällä rahat kannattaa laittaa moniin korkean riskin kasvuhankkeisiin Ja jos ne eivät toimi, ne kannattaa tappaa ja panostaa johonkin muuhun.

4) Alison Taylor: Higher Ground: How Business Can Do the Right Thing in a Turbulent World

Kun näin että Rutger Bregmanin Moraalinen kunnianhimo ilmestyi lokakuussa, ajattelin, että mahtavaa, eipä tarvitse enää miettiä, että mistä tulee vuoden 2024 paras bisneskirja. Tänä tekopyhänä, toisia syyttävänä ja omaa vastuuta pakoilevana aikana moraalista kunnianhimoa olisi kyllä syytä nostaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Kirjan luettuani, tulin toisiin aatoksiin. En siksi, että kirjan provosointi olisi perusteetonta, enkä siksi, että se olisi ollut huono, vaan siksi että se ei antanut sitä, mitä odotin yritystoiminnan näkökulmasta.

Voit toki seurata Rutgerin viitoittamaa tietä, yrittää nousta yksittäiseksi sankariksi, joka ratkaisee jonkun maailmamme viheliäisen ongelman. Jätä paskatyöt taaksesi, lopeta rahan perässä juokseminen ja ryhdy ryhdy toteuttamaan narsisistista pelastajafantasiaasi yksin.

Mutta jos haluat sen sijaan miettiä, että mikä meidän rooli yrityksenä voisi olla tässä, niin Alison Taylorin Higher Ground on, sori vaan Rutger, ihan eri tasolla.

Siinä missä Rutger näkee moraalikysymykset selkeinä ja mustavalkoisina, Alison Taylor tietää että ne harvoin ovat sitä. Oletetaan, että haluatte yrityksen kautta parantaa maailmaa, että se bisnes jota te teette aiheuttaa itsessään valtavia hiilidioksidipäästöjä, mutta verrattuna kilpailijoihin te olette selvästi edellä? Siirrytte kohti parempaa, vielä nopeammin kuin kukaan muu, mutta mikä riittää? Miten nopeasti on riittävän nopeasti? Entä mitkä asiat jossain teillekin vielä näkymättömän arvoketjun perällä ovat sellaisia, että niitä ei voi hyväksyä? Ja mitä te voitte sille tehdä.

Taylorin vahvuus on käytännön kokemuksessa, ja siinä miten viisaasti hän neuvoo johtoa ja hallituksia, jotka ottavat eettiset kysymykset tosissaan. Vahva suositus kaikille, jotka saavat työnsä puolesta olla tekemisissä vastuullisuuskysymysten kanssa.

5) Parmy Olsen: Supremacy. AI, ChatGPT, and the Race that Will Change the World.

Kilpailu tekoälyn johtajuudesta on vielä pahasti kesken. Google ja Microsoft sijoittavat molemmat tänä vuonna 100 mrd € tekoälyn kehittämiseen, Amazon 60 mrd ja Meta 30 mrd. Lisäksi pääomasijoittajat rahoittavat tekoälystartuppeja tämän lisäksi 30 mrd:lla. Myös kysyntä on kovaa, 83% suuryrityksistä ilmoittaa, että tekoälyn hyödyntäminen on niiden tärkein prioriteetti tulevina vuosina.

Kukaan meistä ei vielä tiedä millaisen raketin matkassa me olemme, emmekä sitä milloin ja miten kovaa tämä hype rysähtää maahan. Varmaa on se, että jo tähän astinen kilpajuoksu on kiehtovaa seurattavaa.

Wall Street Journalin toimittaja Parmy Olsen kuvaa kirjassaan Supremacy Deepmindin ja OpenAI:n välistä kilpailua yritysten perustamisesta tähän päivään. Molemmilla oli ideologinen lähtökohta, tarkoitus oli tehdä tekoälyllä hyvää ihmiskunnalle, molemmat haalivat palkkalistoilleen maailman johtavat tutkijat alalla, ja rahoittaakseen toimintaansa, molemmat päätyivät teknologiajättien syliin, Deepmind Googlelle ja OpenAI Microsoftille. Kirja on myös kiehtova kurkistus Deepmindin perustajan Dennis Hassabiksen ja Open AI:n Sam Altmanin taustaan ja ajattelumaailmaan.

6) Kim Nordström: Up Down Up: Why Some Game Companies Succeed, While Other Fail

Suomen peliala on tuottanut 10 vuodessa 2,5 miljardia. Se on hieno esimerkki siitä, miten meiltä on mahdollisuus nousta maailman huipulle. Samalla huomaan, että alaan suhtaudutaan perinteisen teollisuuden ja palvelualojen keskuudessa hieman nuivasti. Vähän niin, että mitä meillä muka voi olla siitä opittavaa.

On myös mahdollista, että emme ihan ymmärrä, miten arvostettuja, omassa kategoriassaan vallankumouksellisena pidettyjä ja esikuvallisia suomalaisyhtiöt ovat maan rajojen ulkopuolella.

Tämän huomaa kun lukee ruotsalaisen Kim Nordsrömin vaikuttavaa kirjaa pelialasta. Nordström on työskennellyt Kingillä, joka tunnetaan mm. Candy Crush Sagasta ja Paradox Interactivelle, joka on luonut suosittuja strategiapelejä, kuten Crusader Kingsin.

Nordström teki kirjaa varten yli 250 haastattelua, jututti johtavien pelitalojen perustajia, lahjakkaita pelisuunnittelijoita ja alaa läheltä seuraavia toimittajia ja konsultteja. Hämmästyttävän monessa niissä nousi esiin suomalainen tapa luoda pelejä ja johtaa peliyrityksiä, Supercell, Remedy ja Rovio mainitaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Nordströmin kirja kuvaa peliyhtiöiden elinkaarta yhtiön perustamisesta, kasvuun, kypsään vakauteen ja hiipumiseen tai syöksyyn. Yhä uudelleen hän osoittaa, miten eri vaiheet vaativat erilaista lähestymistapaa, ja että hiipumisesta voi päästä uudelleen kasvuun. Kiinnostavaa luettavaa ihan riippumatta siitä millä alalla itse toimii.

7) Mark Abraham & David C. Edelman Personalized. Customer strategy in the age of AI.

Miten tekoälyä sitten kannattaisi käyttää, jotta se auttaisi yritystä menestymään paremmin kilpailussa?

Boston Consulting Groupin toimitusjohtaja Mark Abraham, ja terveyspalveluyritys Aetnan entinen toimitusjohtaja, nyt Harvardissa markkinointia opettava David Edelman pyrkivät vastaamaan tähän kysymykseen kattavasti.

Vastauksen ytimessä on asiakas. Tekoäly auttaa tunnistamaan asiakkaan, tavoittamaan oikean kanavan kautta oikeaan aikaan, luomaan räätälöityä, relevanttia sisältöä, ja tekemään nyt usein surkealla tasolla olevista massiivisten korporaatioiden ja pienten ihmisten välisistä suhteista parempia.

Jotta tästä kirjasta olisi mitään hyötyä, pitäisi ensin oppia massaräätälöinnin perusteet. Jos jokainen tuote räätälöidään alusta alkaen asiakkaan tarpeiden mukaiseksi, saadaan kyllä tyytyväinen asiakas, mutta yrityksen toiminta on niin tehotonta, että edessä on pian konkurssi. Tällaisia yrityksiä on Suomessa paljon. Vastaavasti, jos kaikki tuotteet tehdään massatuotantona, tuotanto on tehokasta, mutta yksikään asiakas ei saa juuri sitä, mistä he ovat valmiita maksamaan. On varmaa, että Kiinasta löytyy aina tehdas, joka tekee tämän keskimääräisen tuotteen halvemmalla. Ratkaisuna tästä on massaräätälöinti, joka on millä tahansa mittarilla ylivoimainen malli.

Odotan innolla, että Mika Kolehmainen, tämän asian intohimoisin puolestapuhuja saisi innostavan luentonsa ja häikäisevän hyvän käsikirjoituksensa saatetuksi kirjaksi saakka. Tämä on vuoden 2025 odotetuin bisneskirja omalla listallani.

8) Mary C. Murphy: Cultures of Growth. How the New Science of Mindset Can Transform Individuals, Teams, and Organizations.

Carol Dweckin kirja Mindset, menestymisen psykologia, ilmestyi 18 vuotta sitten. Se on muuttanut merkittävästi käsitystämme siitä, miten lapset oppivat. Dweck tutki lasten oppimista ja huomasi, että asenne on oppimisessa ratkaisevan tärkeässä roolissa. Lapset, jotka suhtautuvat oppimiseen avoimesti, joilla oli ns. kasvun asenne, growth mindset, oppivat paljon nopeammin kuin lapset, jotka suhtautuivat oppimiseen muuttumattomuuden asenteen, fixed minsdetin kautta. Vastaavasti, jos oppilaita kehuttiin heidän älykkyydestään, niin heidän motivaationsa ja oppimistuloksensa olivat huonompia verrattuna siihen, jos oppilaita kehuttiin heidän näkemästään vaivasta.

Kasvun asenteen omaava lapsi uskoi, että oppimiskyky ei ole tietty vakio, jota ei pysty muuttamaan. He uskovat, että kovalla työllä kuka tahansa voi omaksua vaikeiltakin tuntuvia asioita. Epäonnistuessaan he eivät lannistu, vaan miettivät, mitä tästä opittiin ja miten voisi seuraavalla kerralla onnistua.

Mary Murphy on Dweckin oppilas, joka on tutkinut oppimista organisaatioissa. Tulokset ovat kiinnostavia.

Murphy mukaan muuttumattomuuden ajattelutapaa edustaa organisaatioissa ns. nerokkuuden kulttuuri, jonka mukaan menestys lähtee poikkeusyksilöistä, jotka kilpailevat keskenään. Tämän vastakohtana kasvuasennetta edustaa kasvun kulttuuri, joka keskittyy yhteistyöhön, oppimiseen.

Murphy korostaa, että asenne ei ole vain yksilön omaisuus, vaan asia jota yrityksen kulttuuri joko rakentaa tai nakertaa. Johtajilla ja johtoryhmällä on tässä keskeinen rooli, sillä heidän esimerkistä otetaan oppia.

9) Amar Bhide: Uncertainty and Enterprise. Venturing beyond the known.

Me emme uskalla investoida, kasvaa ja menestyä koska meitä pelottaa. Ja ihan niin kuin lentopelon hoidossa, ensimmäinen vaihe pelon voittamisessa on sen ymmärtäminen. Tähän Amar Bhiden uraauurtava teos epävarmuudesta ja taloudesta on paras laatuaan.

Bhiden mukaan taloustieteessä ja yrityselämässä molemmissa pyritään lakaisemaan epävarmuus maton alla, vaikka sillä on ratkaisevan tärkeä rooli yritysten menestymisen kannalta.

Epävarmoissa tilanteissa faktat eivät koskaan voi täysin vakuuttaa, koska tulevaisuus on aina tuntematon. Sen sijaan kertomusten ja kommunikaation merkitys kasvaa. Meillä on mahdollisuus luoda mielikuvituksen ja vakuuttamisen voimalla todellisuutta, emme ole vain sen uhri.

Jos siis pelottaa, yksi parhaista keinoista on, odottelemisen ja analysoinnin sijasta, ryhtyä toimimaan ja muuttamaan todellisuutta oman vision mukaiseksi.

10) Markku Vierula: Find Your Market-Oriented Competitive Advantage: A Toolkit for Strategy and Branding

Kun Markku Vierula kolme vuotta sitten kirjoitti vahvan teoksensa Löydä kilpailuetusi, kehuin teosta vuolaasti, mutta rohkaisin häntä myös kirjoittamaan sen englanniksi. Pelkäsin, että suomeksi sen anti jäisi helmiä sioille tyyppiseksi. Niin harva suomalainen yritys haluaa voittaa, olla ylivoimainen omalla markkinallaan, joten pelkäsin kysynnän jäävän pieneksi.

Sen jälkeen Markku on sekä yllättänyt saarnaamalla suomalaisyrityksille aiheesta, niin että moni on saanut ihan herätyksen. Sen lisäksi on hankkinut, ilman kirjallisuusagenttia, kirjalleen arvostetun kustantajan, tiedekirjoihin yleensä keskittyvän Springerin.

Siinä missä suurin osa strategeista on jo luopunut toivosta ja ajatellut, että kestävää kilpailuetua ei edes kannata etsiä, Vierula kulkee vastavirtaan. Hänelle se on ainoa järkevä strategian ydin.

Jos itse etsit yrityksellesi kasvua, Markun kirja on ensimmäinen tärkeä askel kohti sitä. Eli jos et vielä ole lukenut sitä, niin tartu siihen viimeistään nyt.

Nämä ovat ne 10 kirjaa, joiden kimppuun rohkaisen teitä käymään jo tänään.

Mutta ne eivät missään nimessä ole ainoat suosittelun arvoiset bisneskirjat tänä vuonna. Taso oli ihan tajuttoman kova.

Täpärästi listalta tippuivat monet hyvät kirjat siitä, miten tekoälyä kannattaisi hyödyntää tai miten siitä kannattaisi ajatella, kuten Ethan Mollickin Co-Intelligence tai Geoff Woodsin Ai-Driven Leader.

Listan ulkopuolelle jäi myös monta hyvää yritysjohtajan elämäkertaa, kuten Keurig Green Mountanin Robert Stillerin Better & Better, Continental Airlinesin Frank Lorenzon Flying for Peanuts ja näistä paras Whole Foods Marketin perustajan, John Mckayn The Whole Story.

Mukaan eivät sen paremmin mahtuneet seuraavat mainiot kirjat startupeista: Mike Maples Jr:n ja Peter Ziebelmanin : Pattern Breakers: Why Some Start-Ups Change the Future ja toisena Dave Hershin Reigniation: Transforming Stuck Startups into Breakout Winners.

Johtamisoppaista McKinseyn partnereiden, Hans-Werner Kaasin, Dana Maorin, Ramesh Srinivasanin ja Kurt Strovinkin The Journey of Leaderhip. How CEO’s Learn to Lead from the Inside Out, Claudius Hildebrandin The Life Cycle of a CEO ja Jan Kaderlyn Change Killers. Managing Resistance So People and Organizations Thrive ansaitsevat kaikki tulla mainituksi.

Samoin nämä kaksi kirjaa, jotka sopivat erityisesti niille, jotka pohtivat kasvun ja yritystoiminnan vastuun kysymyksiä vähän laajemmasta yhteiskunnallisesta viitekehyksestä, eli Daniel Suskindin Growth: A Reckoningja John Kay:n The Corporation in the 21st Century.

Suomalaisista bisneskirjoista kiinnostavin oli Panu Luukan Tulevaisuuskyvkäs organisaatio. Panu on jo vuosia puhunut yrityskulttuurin merkityksestä, ja auttanut lukemattomia yrityksiä kehittämään sitä, mutta tässä kirjassa yhdistyvät kova ja pehmeä, high performance ja high care tavalla, joka sopii esimerkiksi kaikille. Myös Riikka Tannerin Strategiasta käytäntöön, Kati Huovinmaan Ihmisjohtaja ja Sanna Seiko Salon Strategi, elämäkerta Kari Neilimosta tekivät vaikutuksen.

Näiden lisäksi en malta olla mainitsemasta niitä kirjoja, jotka eivät kovin helposti mahdu bisneskirjakategoriaan, mutta jotka saivat minut heräämään omasta horroksesta ja päähän tuli uusia ajatuksia.

Michael Morrisin Tribal How the Cultural Instincs That Divide us Can Help Bring Us Together muistuttaa siitä, että me olemme laumaeläimiä, ja rohkaisee muitakin kuin Trumpia käyttämään tätä hyväkseen.

Dan Daviesin The Unaccountability Machine kertoo puolestaan siitä, miten meidän yritykset ja yhteiskunnat on rakennettu niin, että edes järkyttävän typeristä päätöksistä ei lopulta koskaan joudu vastuuseen.

Fareed Zakarian Age of Revoluutiona: Progress and Backlash from 1600 to the Present muisuttaa, että tällaista se on kun eletään suurten muutosten aikaa.

Lisäksi filosofi Nick Boström, jonka Superintelligence muutti tavan, jolla me puhumme tekoälystä, julkaisi 10 vuoden tauon jälkeen kirjan. Siinä missä Superintelligence nosti esiin kysymyksen tekoälyn luomasta uhasta, entä jos meitä älykkäämmät koneet päättävät, että meitä ei enää tarvita, Deep Utopia keskittyy ihmisten kokemukseen. Miten voimme löytää merkitystä maailmasta, jossa koneet tekevät kaiken meitä paremmin. Kuten kaikki Boströmin kirjoitukset, tämä jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.

Luin vuoden aikana myös viisi sellaista romaania, joita suosittelen raivokkaasti kaikille, jotka etsivät hyvää kaunokirjallista luettavaa: Parcival Everettin James on ansainnut jokaisen niistä röykkiöistä palkintoja, jotka sille on annettu. Kaveh Akbarin Martyr! hämmensi ja kosketti, siinä missä Benjamin Labatutin The Maniac järkytti. Jente Posthuman What I’d Rather Think About nostaa esiin elämän ja kuoleman tärkeimmät kysymykset. Samoin Michel Huellebecqin tuore mestariteos Olemattomiin.

Suosittelen näitä kaikkia lämpimästi.